Muistoja Bio Hesperiasta

Voimakkaasti ovat mieleen jääneet käynnit Bio Hesperiassa, siellä Kansallismuseon tuntumassa, lännen leffoja ja varsinkin Zorro-leffoja katsomassa. Reissut tapahtuivat porukassa Mantsku 134:stä molempiin suuntiin apostolin kyydillä. Itse elokuvateatteri oli kovin vaatimaton ja pieni. Sen aivan täpö täydessä odotustilassa ”velloi”, ”lainehti”, ”hyllyi”, vai miten sen nyt osaisi ilmaista, joukko keskenkasvuisia poikia, jokunen tyttökin saattoi olla joukossa. Tätä joukkoa ohjasi ja ”piti kurissa” yleisöstä selvästi erottuva, puolisen metriä pitempi määrätietoisen tuntuinen, vankkatekoinen ja suorastaan lihavahko vahtimestari. Tämä ilmeisen ”filmaattinen” näky on painunut vahvasti tajuntaan. Itse elokuvaesitys oli sekin oma lukunsa. Pieni esityssali oli siis aivan täpö täysi, lisäksi esityksessä oli aina tauko, vanhaa ”filmikonetta” kai piti välillä jäähdyttää (kyse oli kelan vaihdosta). Joka tapauksessa on selvää, että nykypolvi ei ole kokenut mitään tämän kaltaisia leffakäyntejä.

Juhani “Jude” Riihentaus, Helsinki