Nopeita vaihtoja tupakkamiesten harmiksi

Muistini mukaan vuonna 1954 Rantsilan Raikas, urheiluseura alkoi näyttää uudelleen elokuvia. Saimme Tyrnävältä erään vanhemman miehen innostumaan puuhaan. Hänellä oli koneenhoitajan lupakirja (ajokortti) ja oma auto, joten noin 40 kilometrin matka tuntui hoituvan suit sait.

Autoin näyttäjää kaikin puolin ja aloin laittaa ajan myötä kaiken valmiiksi mestarille. Hän huomasi kiinnostukseni ja oppimiseni ja antoikin minun vaihtaa filmit ja siihen liittyvät toimet. Teatteri oli yhden koneen teatteri ja sehän tarkoittaa sitä, että väliaikoja on useita illan aikana. Mestari oli tarkka ja hoiti filmien vaihdon tarkasti ja turhia kiirehtimättä. Väliajat olivat jopa yli 5 minuutin mittaisia. Katsomossa se aiheutti liikehdintää. Tupakkamiehet ryntäsivät kovalla ryminällä ulos tupakalle molemmista ovista, pääsisäänkäyntiovesta ja varauloskäyntiovesta. Ja sitten kun filmi alkoi pyöriä, sama ryminä toistui nyt toisinpäin. Sitä edestakaista liikehdintää toistui jokaisella väliajalla.

No nyt, kun minä opin koko elokuvakoneen käytön ja koko paletin, niin nuoren miehen innolla ja näppäryydellä panin vauhtia filmikelojen vaihtoon.  Ja niinhän siinä kävi, että filminvaihto alkoi tapahtua + – puolessa minuutissa.  Katsomossa tupakkamiehille se aiheutti hämmennystä. Olivat kiroilleet, että kuka p:le siellä on koneen käyttäjänä, kun ei ehdi edes tupakkaa sytyttämään saati sitten polttamaan.

Koneenkäyttäjäasia sitten eteni niin, että Tyrnävän mies jäikin tulematta.  Oli ilmeisesti huomannut, ettei häntä siellä enää tarvita.  Kortittomana näytin filmit. Eihän konetta kortilla käytetä. Pidin konehuoneen ovea lukossa.  Pidin hyvää tempoa kelojen vaihdoissa ja sain porukan pysymään penkeissä.

Oli pitkä kuuden osan värielokuva Kolme muskettisoturia.  Aloin vaihtaa neljättä osaa.  Otin kiinni filmistä, joka tuntui olevan löysästi kelattu. Kun nostin filmiä, niin yli puolet nousi kädessäni ja loput jäi puolaan laatikkoon.  Sehän ei mennyt millään takaisin paikalleen. Tein nopean ratkaisun. Leikkasin filmin poikki ja näytin vain sen pätkän, joka oli puolassa.   Elokuvanäytöksen loputtua jouduin tekemään kovan homman sen katkaistun osan kanssa. Filmi piti vetää suoraksi takapihalle. Jokaisen kierroksen myötä filmi meni kierteelle. Ajan kanssa sain homman hoidettua.

Piti olla tarkkana sen jälkeen. Sain apuvoimia ja kelattiin filmit oikeisiin keloihin.  Mutta osien vaihtonopeudesta en antanut siimaa, vaan puristin vielä muutaman sekunnin tupakkamiesten harmiksi.

Paavo Pyrrö, Oulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *