Savon sanomat: Kaksi elokuvaa nousee muistoissa ylitse muiden

Elokuvateatteri ei ole vain paikka katsoa elokuvia. Ohjaaja Jouko Aaltoselle teatterit ovat maallistuneita temppeleitä, joihin kokoonnutaan kokemaan yhdessä yksityisiä tunteita.

– Se on minusta mielenkiintoinen ilmiö. Olen kiinnostunut elokuvateatterista sosiaalisena instituutiona, Aaltonen kertoo.

Vuonna 1956 syntynyt Aaltonen varttui Turussa. 1960–70-lukujen taitteessa hän kävi innokkaasti elokuvissa, ja teattereita löytyikin Turusta tuohon aikaan kymmenkunta. Lisäksi tulivat vielä elokuvakerhot. Leffahulluutta pystyi siis harjoittamaan rauhassa.

– Jos en nyt ihan kaikkea tarjolla ollutta ohjelmistoa käynyt katsomassa niin likipitäen. Kulutin elokuvateatterien penkkejä ihan riittävissä määrin.

Aaltosen dokumentti esittelee elokuvateatteritoimintaa monesta eri vinkkelistä. On arkkitehtuuria, television ja videon tulon vaikutuksia, takapenkkien muhinointia ja muistoja vaikuttavista katsomiskokemuksista.

– Keskeinen idea on, että kyse on vuoropuhelusta. Toisaalta mukana on katsojien kokemuksia, mutta toisaalta koneenkäyttäjien ja muun henkilökunnan kokemuksia.

Isossa osassa elokuvassa ovat perheet, joissa elokuvateatteriyrittäjyys on kulkenut sukupolvelta toiselle.

– Minullekin oli yllätys, kuinka vahvasti leffateattereiden pyörittäminen on perheessä periytyvä elämänmuotoon liittyvä asia, Aaltonen sanoo.

Tunteiden temppelit -elokuvaa tehtiin aktiivisesti kolme vuotta. Taustatyö oli laaja, ja työryhmä kierteli ympäri Suomea tutustumassa teatteritoimintaan. Ihmiset saivat myös lähettää omista katsomiskokemuksistaan muistoja tekijöille.

– Kuopio oli yksi niistä paikkakunnista, joista tuli paljon muistoja. Sitä kautta Kuopio valikoitui yhdeksi paikkakunnaksi, jossa kuvasimme.

Yksi elokuvan idea on esitellä teattereita Helsingin ulkopuolella. Aaltosen mukaan Helsingissä syntyy helposti harha, että elokuvateatterimaailma on isojen multipleksien maailma, vaikka erilaisten teattereiden kirjo on laaja. Lisäksi teattereiden kulttuurimerkitys on pienillä paikkakunnilla suuri.

Aaltosella on uskoa elokuvateattereiden tulevaisuuteen, vaikka teknologian kehitys on mahdollistanut elokuvien katsomisen muuallakin kuin teattereissa. Esimerkiksi digitalisointi on elvyttänyt pienillä paikkakunnilla teattereiden toimintaa, sillä menestyselokuviakaan ei tarvitse enää odotella paria vuotta, vaan ne saadaan heti esitykseen.

– Monella paikkakunnalla toiminta on aika paljon kiinni yrittäjän kekseliäisyydestä ja aktiivisuudesta. Siitä tuo elokuvakin kertoo, että jotkut ovat kehitelleet tansseja, jotkut puuhaavat saunaa ja niin edelleen. Kyllä tilanne näyttää aika hyvältä, Aaltonen toteaa.

– Teatterien ydin on silti säilynyt yllättävänkin samanlaisena toistasataa vuotta, minkä aikaa elokuvakulttuuria on ollut olemassa.

Tunteiden temppelit kertoo elokuvien katsomisesta eikä niinkään elokuvista itsestään. Siksi elokuvien nimiä ei ole lähdetty vyöryttämään kankaalle. Kaksi ikonista elokuvaa ihmisten muistoista kuitenkin nousee.

Toinen on Tuntematon sotilas, jonka muisteleminen nostaa vieläkin kyyneliä ihmisten silmiin.Tuntematon myös keräsi isoja yleisöjä. Lappeenrannan elokuvateatteriyrittäjä Merja-Johanna Luotola-Maarnela kertoo elokuvassa, että Tuntematonta sotilasta tultiin katsomaan Lappeenrantaan Mikkelistä saakka bussilasteittain.

Toinen dokumentissa esiin nouseva elokuva tulee aivan eri maailmasta. Se on Bambi.

Tunteiden temppelit esitetään Hopeatähdet-festivaalilla Kuopiossa Kuvakukossa torstaina kello 12.45. Hopeatähdet-ohjelmaan voi tutustua täällä.

Lue koko juttu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *