Tuntematon Porvoossa

Isäni oli nähnyt Tuntematon sotilas-elokuvan jo monesti. Se oli hänelle tärkeä elokuva, totuudenmukainen ja uskottava. Olin 9-vuotias kun Tuntematon sotilas tuli Porvooseen jälleen kerran uusintakierrokselle. Isä päätti, että nyt pojalle näytetään, mistä oikein oli kyse? Tuntematonhan oli kielletty alle 16-vuotiailta. Kino Grandin topakka lipunmyyjätär oli kovasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole lastenelokuva. Isäni kuitenkin  väitti, että olen tekemässä kouluun esitelmää Tuntemattomasta sotilaasta ja elokuvan katsominen oli erittäin tärkeää aiheeseen perehtymistä. Enhän minä mitään esitelmää ollut tekemässä. Isäni oli sinnikäs ja sisäänhän me lopulta päästiin, kuitenkin vasta sitten kun salin valot olivat sammuneet…

Kino Grand oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma oli muistaakseni hyvinkin harras. Karkkipaperit eivät pahemmin rapisseet. Isälläni vain oli kiusallinen tapa aina silloin tällöin intoutua selittämään, mistä jossakin kohtauksessa oli kyse. Kun kahta sotilaskarkuria viedään teloitettavaksi, isä jo perehdytti minua aiheeseen niinkin kovaäänisesti, että joku huusi: turpa kiinni. Isä vastasi, että oletko itse ollut vastaavassa tilanteessa…minä olen. Kaiketi isä purki omia henkilökohtaisia traumojaan elokuvan myötä, mutta ei se vieressä istujalle aina niin helppoa ollut.

Isä oli hehkuttanut elokuvaa jo vuosia ja nyt kun katsomisen aika koitti, olin jotenkin pettynyt. Olin 9-vuotiaana aivan liian nuori ymmärtämään, vaikka toisaalta tiesin katselevani isäni menneisyyttä. Koko katsomiskokemus alaikäisenä oli jo niin jännitteellinen, jopa traumaattinen, että en itse asiassa muista elokuvasta muuta kuin sen teloituskohtauksen. Sekin liittyy siihen, että vaivaannuin isäni selostuksesta ja toivoin koko ajan, että hän olisi ollut hiljaa.

Olli-Matti Oinonen, Kuopio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *